Kainolan asema/PSL

Ida Herranen - Perniönseudun lehti

Perniön Lemuun on aukeamassa näyttävä kesäkahvila ja kampaamo. Erikoiseksi paikan tekee se, että liikkeet on sijoitettu näyttämään 60-70 lukujen asemarakennukselta. Paikkaa pyörittävät Eeva-Liisa ja Mauri Kainulainen, jotka suunnittelevat konseptin sisältävän ainakin junan vaunun, linja-auton, asemarakennuksen ja -laiturin.

– Se on tällainen 60-70 luvun vanha kylän asema, mihin juna on aina pysähtynyt ja mistä ovat lähteneet linja-autot. Siinä on myös vanha huoltoasema, joka tulee toimimaan vessana. Asemarakennus hakee vielä vähän muotoaan, mutta junan vaunusta voi hakea itselleen kahvin. Kupposen voi nauttia junassa sisällä tai asemalaiturilla, Mauri Kainulainen valaisee.

Juna-asemalla on näkyvissä, kuinka Kainolan asemaksi nimetyltä pysäkiltä lähdössä oleva lättähattuinen junan vaunu on lähdössä huomenna Turkuun ja ylihuomenna Helsinkiin.

– Junavaunun suhteen ajattelin, että se on hieno vaunu, johon on kiva tulla juomaan kuppi kahvia. Sieltä on hienot näköalat Lemun lammelle. Alkuperäinen suunnitelma oli laittaa puolet vaunusta alkuperäiseen kuntoon, mutta töitä tehdessäni ajattelin että tämähän on minun. Minun ei tarvitse tästä museota tehdä, vaan laittaa se juuri sellaiseksi kuin itse haluan. Kalusteet tulivat Saksasta, koristeet Ruotsista ja niin edelleen, Mauri Kainulainen kertoo.

Millaiseksi alue lopulta muodostuu, on vielä hieman auki. Kuten suunnitelmat yleensä, tulee tässäkin tapauksessa uusia ideoita tekemällä ja samalla vanhoja suunnitelmia kuopataan.

– Tämä konsepti hakee vielä muotoaan ja siksi suunnitelmat voivat olla huomenna jo aivan uusia, Eeva-Liisa Kainulainen täsmentää.

– Kun Mauri keksii jonkun idean, niin aika tyypillistä on että se hieman leviää alkuperäisestä suunnitelmasta. Sitten kun tämä idea on valmis, niin sitten ei keksitä enempää. Rupeamme kuitenkin lähenemään jo eläkeikää.

Kampaamotoiminta on tarkoitus pitää ympärivuotisena, mutta kahvilan tarjoilut painottuvat kesäsesonkiin.

– Toiveenamme ei ole, että tänne koittaisi mikään kansanryntäys. Jos sellainen tulee, niin sitten tulee ja sitten mennään sen mukaan. Tätä ei kuitenkaan ole tarkoitettu elinkeinoksi, vaan tämä on vähän tällaista harrastustoimintaa, Mauri Kainulainen veistelee.

– Aikataulullisesti voisin kuvitella, että kampaamo olisi toiminnassaan jo juhannuksen jälkeen. Kahvilaa koskee tiukemmat rajoitukset ja kriteerit, joten siihen lupien saaminen voi hetken kestää. Sosiaaliseen mediaan tulee aikanaan Kainolan aseman sivuille tietoa, kunhan saadaan valmista, hän jatkaa.

Ajatuksen tasolla aluetta on suunniteltu jo muutaman vuoden verran. Rakennuslupaa odotellessa tehtiin valmiiksi kaikki, minkä saa ilman lupaa rakentaa.

– Mauri on puhunut kahvilasta aina. Itse kun olin kotona, niin mietin että olisi kiva tehdä kampaamotöitä sillä tavalla ihan vähän vain. Mauri rupesi sitten katsomaan myynnissä olevia kontteja, mutta löysikin yllättäen nettikirpputorilta tuollaisen lättähattu-junanvaunun jostain päin itä-Suomea. Siitä se ajatus sitten tavallaan lähti, Eeva-Liisa Kainulainen naureskelee.

– Ja siitä se ajatus on sitten hieman kasvanut. Jos on lättähattu, niin tarvitseehan se asemarakennuksen, ja niin edelleen, Mauri Kainulainen komppaa.

– Meillä oli täällä jo elokuvateatteri, Kainulaisten keskuskirjasto Koodi, kuntosali ja Lemunlammen pursiseuran satama, mutta asemarakennusta ei vielä ollut, Mauri Kainulainen veistelee.

– Tämä on tällainen Mikä-mikä maa, Eeva-Liisa Kainulainen komppaa naureskellen.

– Paljon ei huvipuistostakaan puutu, kun meillä on vielä nämä kotieläinkuviotkin, Mauri Kainulainen jatkaa viitaten perheen lemmikkipossuihin.

Näyttävästi sisustetun kampaamo-kahvilan rekvisiitta on aitoa vanhaa tavaraa. Inspiraatiota on haettu huutokaupoista ja rautatieasemien kalustekirpputoreilta.

– Tyyli näkyy sisustuksessa siten, että siellä on kaikki vanhaa. Löytyy aidosta puhelinkopista lähtien kaikkea rekvisiittaa. Puhelinkopista löytyy totta kai myös vanha puhelinluettelo, Eeva-Liisa Kainulainen valottaa.

– Vanhaa tavaraa on todella vaikea löytää. Kerran löysin yhden nettisivun, mistä ajattelin että täällähän on kaikkea mitä tarvitsen. Lopulta selvisi, että kyseessä oli keski-Suomessa sijaitseva museo, joten en saanut ostettua sieltä mitään. Ostimme huutokaupasta Helsingin asemarakennuksen penkkejä, ovia ja ikkunoita kylläkin. Toivottavasti saamme kaiken mahtumaan. Esimerkiksi ostamamme asemarakennuksen lamput olivatkin hieman isommat, kuin kuvittelin. Ajattelin, että ne saadaan hyvin mahtumaan kahvilan tiskin päälle, sillä lamput eivät näyttäneet kuvissa niin valtavilta. Tietysti, kun ne ovat rautatieaseman katossa roikkuneet, niin eivät ne silloin näyttäneet niin suurilta, mutta ne olivatkin noin metri kaksikymmentä senttiä korkeita, Mauri Kainulainen naureskelee.

– Se on vielä ajatushautomossa, mutta olen nähnyt yhdessä asemarakennuksessa kivimiehiä ovensuussa, jotka pitelevät valoa. Voi olla, että tännekin täytyy muutama kaveri laittaa seisomaan ja pitämään ulkovaloa, kiviliikettä päivätyökseen pyörittävä Mauri Kainulainen ideoi.